Kooste Porin Pro tourin turnauksesta.
Helsingistä reissuun puoli kahdentoista aikaan aamulla ja fiilis mitä mahtavin. Hyvä porukka autoon kyytiin ja nokka kohti tuntematonta. Tuntematonta lähinnä siksi, että koskaan aiemmin en ole pelannut Kirjurilla, mutta videoita katsonut sitäkin enemmän.
Kirjuriin saavuttiin sopivasti iltapäivällä sadekuurojen jälkeen. Aurinko paistoi ja rata oli hyvin kosteassa kunnossa joten reenikiessille vaan. Reenikiessi jo osoitti, että
normaalilla peruspelillä pystyisin pelaamaan hyvää tulosta Kirjurissa. Varsinkin P‑puoliskon alkupuolen väylät olivat suhteellisen helppoja puistoväyliä, mutta loppu puoli olikin veden ja OB:iden välissä taistelua 220+ metrisillä väylillä.
Ensimmäinen kierros starttasi aamulla kahdeksan aikaan lauantaina. Epäonnekseni ja oman huonon ratingin takia lähdin liikkeelle aamulla – 3 pistettä paremmalla ratingilla olisi ollut 3 tuntia myöhemmät lähdöt vuorossa.
Aamukierrokset sopivat itselle ihan hyvin ja en koe sitä ongelmaksi. Ensimmäinen kierros sen osoittikin ja pelasin hyvää peliä ensimmäisen kierroksen. Väylällä PX sattui epäonnea aivan tarpeeksi. Avaus lähtee keskelle väylää, mutta tuuli nostaa kriittisessä kohtaa kiekkoa vajaan metrin ylös ja kiekon kupu osuu oksan alaosaan. Avaus jää n. 50m päästä tiistä, mutta hyvällä jatkoheitolla pystyisi pelaamaan PARia vielä. Stanssi jatkoheitossa oli lievässä alamäessä, joka koituikin kohtaloksi. D3 lähtee ainvan millihysseen, vaikka yritin heittää flättinä ja päätyy noin 10cm OB:n puolelle. Tästä riskillä yritys korille OB:n yli, mikä jää viimeiseen puuhun kiinni ja tipahtaa metrin OB:lle. Sen jälkeen seiftattiin kahdella hyssellä ja kahdella putilla väylä loppuun. 9 Heittoa par 4:lle ei ole sallittavaa Pro Tourilla, mikäli haluaa onnistua.
Seuraavalta väylältä nostopirkko ja en ollut kuin +2 ja tiesin, että A‑puolella voisin ottaa parit pirkot päästäkseni PAR tulokseen. Kuitenkin A‑puolen ekalta väylältä +4 ja fiilis aika huikea.
Bogey freetä 13 väylää, jonka jälkeen tuhoaa tuloksen kahdella väylällä. Olin pettynyt kierrostulokseen, mutta heitto kulki erittäin hyvin ja noita kahta väylää lukuunottamatta olin erittäin tyytyväinen kierrokseen.
Toiselle kierrokselle lähdettäessä, yritin vain heittää samanlaista hyvää heittoa koko kierroksen, niin kuin ekalla kiessillä – melkein. Alussa jätin parit erittäin helpot väylät pirkottamatta ja otin bogin 3. väylällä joten ei hyvä.
Muutenkin kierros aikamoista taistelua ja vääntöä PAR-tulokseen joka väylällä. Pari OB:ta tuli käytyä läpi ja kierroksesta erittäin huono maku suuhun, vaikka tulos oliki 63 heittoa, eli +2. Sunnuntaille jäisi paljon parannettavaa, jos aikoisi lähteä onnistunein fiiliksin kohti Helsinkiä.
Sunnuntaina lähtö 8:40 viimeiselle kierrokselle. Heti aamusta olo oli erittäin väsynyt ja en meinannut saada kroppaa kunnolla hereille vaikka yritin vähän kaikkea. Ekat seitsemän väylää yritin muistella, miten kiekkoa pidetään kädessä ja mihin suuntaan se yleensä lähtee kädestä. +6 Ekalta seitsemältä väylältä ja kierroksesta oli tulossa aivan hirveä. Kuitenkin pystyin taistelemaan loppu osan ja Varsinkin vaikeamman A‑puolen pystyin tsemppaamaan kunnolla ja pelasin koko viikonlopun parasta frisbeegolfia loppuosion. Lopputulokseksi +6 ja katastrofi alun jälkeen erittäin hyvät fiilikset loppuosasta. Erittäin hyvät poolikaverit piristivät myös oloa ja oli rentoa heittää koko kierros, kunhan heräsin. Oli myös hienoa seurata, kun sitä kiekkoa heitetään oikeasti. Jani meidän finaalikierroksella kiskoi aivan jäätäviä linjoja pitkin jatkuvasti avauksia. Kysäsinkin, että miten paljon pituutta maksimiheitoille kertyy, niin vastaus oli tyli 197m – tarkasti mitattuna. Pisti hetkeksi oman suun auki ja pään raksuttamaan. Oma heitto ja siihen päälle vielä Myllymäen 8väylän pituus, niin heilutaan kaverin pituusluvuilla. Uskomatonta osaamista kyllä!
Loppufiilis kisoista oli hieman kaksijakoinen. Ottaen huomioon, että eletään kevättä ja kisoja ei ole kertynyt alle kuin 5, niin oman heiton tasaisuus alkaa löytymään pikku hiljaa. Kaikki kierrokset 4 heiton sisään, vaikka lähtökohdat ja fiilikset kierroksilla vaihteli huikeasti. Takaraivossa jyskyttää tieto, että parempaan olisin pystynyt JOS…
Jossittelu sikseen ja nokka kohti Tali Openia. Kotiradalla varmaan yhdet vuoden suurimmista kisoista itelleni, niin kyllä maistuu. Heitto alkaa olemaan suht kondiksessa ja oma fiilis Talista erittäin positiivinen tällä hetkellä.
Kovat ratingit kelpais aina, mut viime vuoden kaltaista romahdusta en salli. Tavoitteita en ota, mut mikäli pelaan omaa hyvää peliä tuolla niin ihan OK tulostakin pitäisi saada. Palailemisiin siis taas!
-Jukka