Janin kisaraportteja vuodelta 2019

Kou­vo­lan kevätavoimet

Kau­den en­sim­mäi­nen kil­pai­lu oli Kou­vo­lan ke­vä­ta­voi­met, ja täs­tä alkaa
off­sea­so­nin luk­ko­jen ka­ris­ta­mi­nen ja uu­teen kau­teen preppautuminen. 

Läh­din tä­hän kil­pai­luun en niin­kään vä­li­tön voit­to ja huipp­pusuo­ri­tus mielessä,
vaan kuun­te­le­maan krop­paa­ni ja kuin­ka tal­ven ai­kai­nen fy­siik­ka- ja
put­tit­ree­ni ovat kan­ta­neet hedelmää.

Val­mis­tau­tu­mi­nen oli put­tai­lua, ja n. puo­len kier­rok­sen lajilämmittely,
se­kä li­säk­si ve­nyt­te­lyt ja hölk­käi­lyt päälle. 

Ki­saan läh­ties­sä krop­pa ja mie­li tun­tui­vat hy­väl­tä. Olo­suh­teet ei­vät to­sin ol­leet ihan sa­mal­la tasolla..

Ke­vät ei ol­lut ran­tau­tu­nut vie­lä Ky­men­laak­soon ja lun­ta oli paikottain
pol­veen asti.

Pit­käh­kö heit­to­tau­ko pai­noi ja vai­kut­ti sel­keäs­ti tois­tet­ta­vuu­teen, ja
ta­sai­sen ryt­min löy­tä­mi­nen ki­sas­sa oli vaikeaa.

Put­taa­mis­ta oli har­joi­tel­tu tal­ven ai­ka­na häk­ki­kel­la­ris­sa paljon. 

Lä­hi­pe­li tun­tui en­sim­mäis­tä ker­taa vuo­si­kausiin it­se­var­mal­ta ja rin­gin si­säl­tä putatessa
oli oi­keas­ti fii­lis­tä, et­tä nyt­hän tä­män upo­tan vail­la pelkoa
mis­saa­mi­ses­ta.

Off­sea­so­nin ai­kai­nen voi­mat­ree­ni oli tuo­nut räjähtävyyttä,
mut­ta voi­ma on lai­ha loh­tu il­man tar­kuut­ta, jo­ka nos­ti tulosta.

Ki­sas­ta ei jää­nyt huip­pusi­joi­tus­ta kä­teen, ei­kä ra­tin­git­kaan mairitelleet,
mut­ta heit­to­fii­lis on nyt vah­vem­pi, kuin kos­kaan ennen. 

Kou­vo­lan ki­sas­ta pääs­tiin ta­kai­sin ki­sa­ryt­miin ja mind­set­tiin, jos­ta on hy­vä jatkaa
eteen­päin.

Tek­ni­nen Käy­rä­lam­men ra­ta osoit­ti an­ka­ral­la ta­val­la, että
tois­tet­ta­vuus simp­pe­leis­sä hei­tois­sa pi­tää saa­da jii­riin, jos kovia
tu­lok­sia ha­lu­taan läh­teä nakuttamaan.

Täs­tä in­toa puh­kuen koh­ti uusia turnauksia!

Start­ti AM 2019

Ky­men­laak­sos­ta siir­ryt­tiin Uu­den­maan ja Hy­vin­kään maas­toi­hin kisaamaan,
jo­hon vii­kon ai­ka­na ke­vät eh­ti ran­tau­tua, ei­kä lu­mes­ta ol­lut enää
tie­toa­kaan väylillä.

Vas­ta yk­si lii­to­na­lai­nen kil­pai­lu oli tä­hän men­nes­sä ta­ka­na, mut­ta startti
AM on iso ta­pah­tu­ma maan­laa­jui­ses­ti, jos­sa pää­si ko­kei­le­maan omaa
tu­lok­sen­te­ko­ky­ky­ään, ja pai­neen­sie­toa isoa pe­laa­ja­mää­rää vastaan.

Ve­li­kul­ta Ni­ko osal­lis­tui sa­maan kil­pai­luun, ja tu­li­kin majailemaan
Van­taal­le tur­nauk­sen ajak­si. Il­ta vie­tet­tiin ren­nos­ti tan­ka­ten ja
pe­li­kir­jaa hio­en seu­raa­van päi­vän koi­tos­ta varten.

Aa­mus­ta vir­keä­nä ki­sa­pai­kal­le, ja eka­na päi­vä­nä ki­sat­tiin Sa­han­mäen ja
Num­men­mäen radat.

Toi­se­na päi­vä­nä mes­ta­ruu­det rat­kot­tiin Sahanmäellä.

Put­ti- ja lä­hi­pe­li rul­la­si­vat odot­ta­mal­la­ni ta­val­la ja ko­rin lä­hei­syy­des­sä it­se­var­muut­ta pii­sa­si ru­na­ta pi­tem­piä­kin putteja.

Kes­kit­ty­mi­nen py­syi lä­pi tur­nauk­sen mu­ka­na, ei­kä va­ka­via köm­mäh­dys­jak­so­ja pääs­syt tu­le­maan toisen
päi­vän pa­ria vii­meis­tä väy­lää lukuunottamatta.

Isok­si ke­hi­tys­koh­teek­si pal­jas­tui käm­men­heit­to, jon­ka tek­niik­ka ka­to­si kuin tuh­ka tuu­leen talven
ai­ka­na.

Tä­mä ro­kot­ti tu­los­ta vain hie­man, mut­ta hen­ki­ses­ti tä­mä luk­ko otti
ko­vil­le, kun käm­men­heit­to on ai­na ol­lut pe­li­ni ko­via vahvuuksia.

En­sim­mäi­sen päi­vän jäl­keen lai­toin­kin Hir­si­mäen Jan­nel­le vies­tiä kysyen
pa­nii­kis­sa apua tä­hän luk­koon, ja hie­man en­sia­pua tä­hän jo saatiin.

Kol­mas kier­ros me­ni hie­man uusia lin­jo­ja ja ra­jo­ja opis­kel­les­sa, ja liiallisen
riuh­to­mi­sen ta­kia louk­ka­sin­kin ol­ka­pää­ni, ei­kä käm­men­tä kes­tä­nyt heittää
lain­kaan yli puo­leen kierrokseen.

Tä­mä tur­naus oli re­hel­li­ses­ti sa­not­tu­na pet­ty­mys, kun suo­ri­tuk­se­ni ei
to­del­la­kaan yl­tä­nyt ta­sol­le, jo­ta rea­lis­ti­ses­ti odo­tan itseltäni.

Täs­tä tur­nauk­ses­ta kui­ten­kin kä­teen jäi men­taa­li­pe­lin op­pi­tun­ti. Olen liian
ras­kas it­sel­le­ni vai­keuk­sien tul­les­sa, en­kä on­nis­tues­sa “pal­kit­se” itseäni
riit­tä­väs­ti.

Tä­mä on ke­hi­tys­koh­de, jon­ka avaa­mi­sen otan loppuelämän
pro­jek­tik­si jo­kai­sel­la elä­män osa-alueella.

ISO VII­SA­RI 2019

Edel­tä­vä­nä vii­kon­lop­pu­na pe­lat­tiin Lin­noi­tus Open tu­tuis­sa maisemissa,
mut­ta tä­mä ei ol­lut lii­to­na­lai­nen kilpailu. 

Sii­tä en pi­tem­pää ker­to­mus­ta läh­de se­pit­tä­mään, mut­ta Lap­peen­ran­nas­sa heit­to tun­tui en­sim­mäis­tä kertaa
kul­ke­van sil­lä ta­sol­la, mi­tä odo­tan itseltäni. 

Tä­tä mo­men­tu­mia ha­lusin jat­kaa, kun mää­rän­pää oli Hämeenlinna. 

Sa­ma­na aa­mu­na au­ton sel­kään, ja ajaen koh­ti met­sän kes­kel­lä kim­mel­tä­vää hiekkamontturataa.

Läh­din kil­pai­luun it­se­var­ma­na, ja hy­vä yleis­fii­lis niin kro­pas­sa, kuin
pääs­sä­kin. Off­sea­so­nin lu­kot oli au­ki ko­ko­naan, ei­kä Kou­vo­lan aikaisesta
tar­peet­to­mas­ta mo­kel­ta­mi­ses­ta ol­lut enää tietoakaan. 

Tä­hän kil­pai­luun läh­din­kin vä­hän ko­kei­le­maan ra­jo­ja­ni, ja ki­sa­sin MA1 sar­jas­sa tu­tun ja
tur­val­li­sen MA3:n si­jaan. Ko­va kil­pai­li­ja­ta­so pi­ris­tää omaa­kin heittoa.

En­sim­mäi­nen kier­ros oli vä­hän vuo­ris­to­ra­ta­mais­ta pe­laa­mis­ta: Jos tu­li pieni
epä­on­nis­tu­mi­nen ja bo­gi kort­tiin, se pai­kat­tiin pian nap­pi­suo­ri­tuk­sel­la ja
bir­diel­lä.

Pe­laa­mi­nen tun­tui hy­väl­tä, ja vaik­ka +1 ja 924 reitattuun
kier­rok­seen sai­si ol­la jo täl­lä ta­sol­la tyy­ty­väi­nen, niin tie­sin voivani
pa­ran­taa, ja tä­mä jos mi­kä buus­ta­si itseluottamusta.

Toi­nen kier­ros su­jui sel­keäs­ti ta­sai­sem­min, ta­sai­sen tap­pa­vaa par-tulosta
pit­kän mat­kaa, muu­ta­ma hy­vä bir­die ja yk­sit­täi­nen tur­ha bogey. 

Toi­sen kier­rok­sen tu­los ‑2, ra­ting 944 ja MA1 luo­kan 11. si­ja. Suurta
it­se­luot­ta­mus­ta täs­tä ki­sas­ta it­see­ni va­loi, et­tä tuol­la tu­lok­sel­la olisi
MA3 sar­jan voit­to ol­lut taskussa. 

Vaik­ka tä­mä on vain kuk­ka­hat­tu­tä­tien jos­sit­te­lua, niin tun­tuu­han se hyvältä!

Ko­ko­nai­suu­te­na tur­nauk­ses­ta jäi to­del­la hy­vä ma­ku suu­hun, kak­si tasaista
kier­ros­ta il­man hä­lyt­tä­vää säh­läys­tä. Heit­to tun­tui hy­väl­tä ja kroppa
jak­soi työs­ken­nel­lä lä­pi turnauksen. 

Nyt ve­de­tään muu­ta­ma viik­ko hap­pea, ja seu­raa­vak­si Team WDG goes Järva!