Kouvolan kevätavoimet
Kauden ensimmäinen kilpailu oli Kouvolan kevätavoimet, ja tästä alkaa
offseasonin lukkojen karistaminen ja uuteen kauteen preppautuminen.
Lähdin tähän kilpailuun en niinkään välitön voitto ja huipppusuoritus mielessä,
vaan kuuntelemaan kroppaani ja kuinka talven aikainen fysiikka- ja
puttitreeni ovat kantaneet hedelmää.
Valmistautuminen oli puttailua, ja n. puolen kierroksen lajilämmittely,
sekä lisäksi venyttelyt ja hölkkäilyt päälle.
Kisaan lähtiessä kroppa ja mieli tuntuivat hyvältä. Olosuhteet eivät tosin olleet ihan samalla tasolla..
Kevät ei ollut rantautunut vielä Kymenlaaksoon ja lunta oli paikottain
polveen asti.
Pitkähkö heittotauko painoi ja vaikutti selkeästi toistettavuuteen, ja
tasaisen rytmin löytäminen kisassa oli vaikeaa.
Puttaamista oli harjoiteltu talven aikana häkkikellarissa paljon.
Lähipeli tuntui ensimmäistä kertaa vuosikausiin itsevarmalta ja ringin sisältä putatessa
oli oikeasti fiilistä, että nythän tämän upotan vailla pelkoa
missaamisesta.
Offseasonin aikainen voimatreeni oli tuonut räjähtävyyttä,
mutta voima on laiha lohtu ilman tarkuutta, joka nosti tulosta.
Kisasta ei jäänyt huippusijoitusta käteen, eikä ratingitkaan mairitelleet,
mutta heittofiilis on nyt vahvempi, kuin koskaan ennen.
Kouvolan kisasta päästiin takaisin kisarytmiin ja mindsettiin, josta on hyvä jatkaa
eteenpäin.
Tekninen Käyrälammen rata osoitti ankaralla tavalla, että
toistettavuus simppeleissä heitoissa pitää saada jiiriin, jos kovia
tuloksia halutaan lähteä nakuttamaan.
Tästä intoa puhkuen kohti uusia turnauksia!
Startti AM 2019
Kymenlaaksosta siirryttiin Uudenmaan ja Hyvinkään maastoihin kisaamaan,
johon viikon aikana kevät ehti rantautua, eikä lumesta ollut enää
tietoakaan väylillä.
Vasta yksi liitonalainen kilpailu oli tähän mennessä takana, mutta startti
AM on iso tapahtuma maanlaajuisesti, jossa pääsi kokeilemaan omaa
tuloksentekokykyään, ja paineensietoa isoa pelaajamäärää vastaan.
Velikulta Niko osallistui samaan kilpailuun, ja tulikin majailemaan
Vantaalle turnauksen ajaksi. Ilta vietettiin rennosti tankaten ja
pelikirjaa hioen seuraavan päivän koitosta varten.
Aamusta virkeänä kisapaikalle, ja ekana päivänä kisattiin Sahanmäen ja
Nummenmäen radat.
Toisena päivänä mestaruudet ratkottiin Sahanmäellä.
Putti- ja lähipeli rullasivat odottamallani tavalla ja korin läheisyydessä itsevarmuutta piisasi runata pitempiäkin putteja.
Keskittyminen pysyi läpi turnauksen mukana, eikä vakavia kömmähdysjaksoja päässyt tulemaan toisen
päivän paria viimeistä väylää lukuunottamatta.
Isoksi kehityskohteeksi paljastui kämmenheitto, jonka tekniikka katosi kuin tuhka tuuleen talven
aikana.
Tämä rokotti tulosta vain hieman, mutta henkisesti tämä lukko otti
koville, kun kämmenheitto on aina ollut pelini kovia vahvuuksia.
Ensimmäisen päivän jälkeen laitoinkin Hirsimäen Jannelle viestiä kysyen
paniikissa apua tähän lukkoon, ja hieman ensiapua tähän jo saatiin.
Kolmas kierros meni hieman uusia linjoja ja rajoja opiskellessa, ja liiallisen
riuhtomisen takia loukkasinkin olkapääni, eikä kämmentä kestänyt heittää
lainkaan yli puoleen kierrokseen.
Tämä turnaus oli rehellisesti sanottuna pettymys, kun suoritukseni ei
todellakaan yltänyt tasolle, jota realistisesti odotan itseltäni.
Tästä turnauksesta kuitenkin käteen jäi mentaalipelin oppitunti. Olen liian
raskas itselleni vaikeuksien tullessa, enkä onnistuessa “palkitse” itseäni
riittävästi.
Tämä on kehityskohde, jonka avaamisen otan loppuelämän
projektiksi jokaisella elämän osa-alueella.
ISO VIISARI 2019
Edeltävänä viikonloppuna pelattiin Linnoitus Open tutuissa maisemissa,
mutta tämä ei ollut liitonalainen kilpailu.
Siitä en pitempää kertomusta lähde sepittämään, mutta Lappeenrannassa heitto tuntui ensimmäistä kertaa
kulkevan sillä tasolla, mitä odotan itseltäni.
Tätä momentumia halusin jatkaa, kun määränpää oli Hämeenlinna.
Samana aamuna auton selkään, ja ajaen kohti metsän keskellä kimmeltävää hiekkamontturataa.
Lähdin kilpailuun itsevarmana, ja hyvä yleisfiilis niin kropassa, kuin
päässäkin. Offseasonin lukot oli auki kokonaan, eikä Kouvolan aikaisesta
tarpeettomasta mokeltamisesta ollut enää tietoakaan.
Tähän kilpailuun lähdinkin vähän kokeilemaan rajojani, ja kisasin MA1 sarjassa tutun ja
turvallisen MA3:n sijaan. Kova kilpailijataso piristää omaakin heittoa.
Ensimmäinen kierros oli vähän vuoristoratamaista pelaamista: Jos tuli pieni
epäonnistuminen ja bogi korttiin, se paikattiin pian nappisuorituksella ja
birdiellä.
Pelaaminen tuntui hyvältä, ja vaikka +1 ja 924 reitattuun
kierrokseen saisi olla jo tällä tasolla tyytyväinen, niin tiesin voivani
parantaa, ja tämä jos mikä buustasi itseluottamusta.
Toinen kierros sujui selkeästi tasaisemmin, tasaisen tappavaa par-tulosta
pitkän matkaa, muutama hyvä birdie ja yksittäinen turha bogey.
Toisen kierroksen tulos -2, rating 944 ja MA1 luokan 11. sija. Suurta
itseluottamusta tästä kisasta itseeni valoi, että tuolla tuloksella olisi
MA3 sarjan voitto ollut taskussa.
Vaikka tämä on vain kukkahattutätien jossittelua, niin tuntuuhan se hyvältä!
Kokonaisuutena turnauksesta jäi todella hyvä maku suuhun, kaksi tasaista
kierrosta ilman hälyttävää sähläystä. Heitto tuntui hyvältä ja kroppa
jaksoi työskennellä läpi turnauksen.
Nyt vedetään muutama viikko happea, ja seuraavaksi Team WDG goes Järva!
