Janin kisaraportteja vuodelta 2018

Spring Muk­ku­la, Lah­ti

Au­to täy­teen tii­mi­läi­siä ja kok­ka koh­ti Lah­tea ja iko­nis­ta Muk­ku­lan ra­taa:

Avoin puis­to ei to­del­la­kaan ole idyl­li­nen pe­liym­pä­ris­tö ko­va­na tuu­li­se­na päi­vä­nä ja se nä­kyi tu­lok­sis­sa­kin.

 

Raas­ta­va +18 en­sim­mäi­nen kier­ros ve­ti odo­tuk­set lop­pu­ki­sas­ta ai­ka poh­ja­mu­tiin.

Toi­sel­le kier­rok­sel­le tuu­li vain pa­he­ni, mut­ta tu­los pa­ra­ni hie­man.

Lo­pul­ta +12 toi­sen kier­rok­sen jäl­keen ja si­joi­tuk­sek­si jäi kä­teen 14.sija.

Tä­mä ki­sa toi esiin pal­jon pa­ran­net­ta­via osia pe­lis­sä­ni ja nii­tä ryh­dy­tään­kin työs­tä­mään.
Seu­raa­vak­si pe­li ka­saan ja koh­ti Eu­ro­pean AM Ope­nia.

Lop­puun vie­lä on­nit­te­lut ve­li­po­jal­le Ni­kol­le jo­ka nap­pa­si en­sim­mäi­ses­tä lii­ton alai­ses­ta ki­sas­taan prons­sia!

 

Kaak­kois-Suo­men AM-Tour, Kou­vo­la

Tä­hän ki­saan läh­din hie­man eri­lai­sis­ta läh­tö­koh­dis­ta.

Miul­la oli muut­to Van­taal­le edes­sä, ja edel­tä­vä­nä päi­vä­nä olin käy­nyt kat­so­mas­sa asui­na­luet­ta­ni, ja tu­tus­tu­nut hie­man alu­ee­seen.

Ko­ti­mat­kal­la jäin ra­dan ku­pee­seen yö­py­mään au­toon, mut­ta myö­häi­sen saa­pu­mi­se­ni ta­kia hark­ka­kier­ros jäi heit­tä­mät­tä.

Aa­mus­ta vir­kee­nä ylös, tree­ni­kier­rok­sen tyn­kä al­le ja koh­ti ki­saa.

Eka kier­ros oli hie­man han­ka­la, pien­tä epä­var­muut­ta oli käm­men­hei­tois­sa ja lä­hi­pe­lis­sä ja se ro­kot­ti tu­los­ta.

Pääl­lim­mäi­se­nä fii­lik­se­nä oli et­tä täs­tä on hy­vä pa­ran­taa.

Toi­sel­le kier­rok­sel­le nä­mä on­gel­ma­koh­dat sain kor­jat­tua, ja tu­los seu­rai­li­kin sen mu­kai­ses­ti. Lo­pul­ta kaks kier­ros­ta tu­lok­seen +-0 ja 7. si­jo­tus.

Ei ol­lut par­hai­ta suo­ri­tuk­sia­ni, mut­ta Val­kea­lan ra­ta oli erit­täin mu­ka­va uusi tut­ta­vuus.

 

Fris­bee­golf Jouk­kue SM-kil­pai­lut

Kau­den iso ka­la on tääl­lä! Sään­tö­ko­keet on lä­päis­ty ja kas­sit on ka­sas­sa, suun­ta­na Vih­ti ja Jouk­kue SM!

Mat­ka sin­ne­päin oli var­sin rie­mu­kas, ja au­tos­sa soi enim­mäk­seen DJ Mo­no­sen It’s my li­fe pie­nel­lä ve­nä­jän­kie­li­sel­lä twis­til­lä.

Mat­ka­sim­me hy­vis­sä ajoin edel­li­se­nä päi­vä­nä jo ki­sa­pai­koil­le, ja eh­dim­me heit­tää har­joi­tus­kier­rok­set mo­lem­mil­la ra­doil­la en­nen ki­san al­kua.

Pa­ri­golf oli kai­kil­le jo en­tuu­des­taan tut­tua, mut­ta oi­ke­aan mie­len­ti­laan pi­ti pääs­tä, et­tä kuo­maa jee­sa­taan jos tar­vis on.

En­sim­mäi­se­nä Kaa­tis ja best shot, sii­nä pai­net­tiin Rau­lin kans­sa ko­vaa kyy­tiä me­ne­mään, ja tu­los oli hy­vä ko­ko jouk­ku­eel­la.

Sa­ma­na päi­vä­nä ajet­tiin Kark­ki­lan ra­dal­le, ja pe­li­muo­dok­si tough al­ter­na­ti­ve.

Tä­mä osot­tau­tui WDG:n jouk­ku­eel­le ko­vak­si pa­lak­si, ja sii­nä oli to­den­nä­köi­ses­ti tur­nauk­sen nuo­rim­man jouk­ku­een hen­ki­nen pe­li koe­tuk­sel­la.

Kaik­ki an­net­tu­na en­sim­mäi­nen päi­vä pur­kis­sa, hy­vät le­vot ja ruo­kai­lut al­le, koh­ti seu­raa­vaa päi­vää!

Aa­mus­ta jäl­leen Kaa­tik­sel­le ja pe­li­muo­to­na Al­ter­na­te shot, tä­män pe­la­sin Liik­ka­sen Ni­kon kans­sa, ja pe­lim­me oli erit­täin ta­sai­sen tap­pa­vaa, ja dy­na­miik­kam­me toi­mi hy­vin.

Luot­sat­tiin tois­tem­me heit­to­ja, an­net­tiin vink­ke­jä ja ke­hut­tiin on­nis­tu­mi­sia.

Kier­ros su­jui meil­tä il­man isom­pia ko­lauk­sia ja tai­sim­me­kin ol­la Rau­lia ja Juk­kaa muu­ta­man hei­ton pa­rem­pia.

Jouk­kue on kui­ten­kin se, mil­lä on vä­liä. Tur­nauk­sen vii­mei­nen kier­ros oli Kark­ki­las­sa ja Best al­ter­na­te. ’

Tä­mä kier­ros pi­ris­ti mie­lia­laa ko­ko tii­mil­tä, ja hy­vä ma­ku suus­sa saa­tiin tur­naus pa­ket­tiin.

Si­joi­tus tot­ta­kai oli­si voi­nut ol­la pa­rem­pi, mut­ta tä­mä tur­naus opet­ti to­del­la pal­jon kor­keal­la ta­sol­la ki­saa­mi­ses­ta, ja näil­lä eväil­lä on hy­vä jat­kaa eteen­päin!

 

Va­ris­to­niit­ty Open, Van­taa

Va­ris­to­niit­ty Open oli en­sim­mäi­nen lii­ton alai­nen ki­sa­ni muut­to­ni jäl­keen.

Kou­lut oli al­ka­nut ja muut­to oli vai­hees­sa, niin heit­tä­mi­nen oli jää­nyt hie­man enem­män si­vua­lal­le vii­mei­sen pa­rin kuu­kau­den ai­ka­na.

Pik­ku­veik­ka Ni­ko tu­li ki­saan myös Lap­peen­ran­nas­ta kä­sin ja yö­pyi miun luo­na, kun mat­kaa Va­ris­toon ei ol­lut kun muu­ta­ma ki­lo­met­ri.

Olin käy­nyt heit­tä­mäs­sä Va­ris­ton muu­ta­man ker­ran en­nen ki­saa, ja an­noin Ni­kol­le il­las­ta ra­ta­ku­vauk­sen, kun ree­ni­kier­rok­sel­le ei eh­dit­ty.

Ki­sa oli jär­jes­tet­ty to­del­la am­mat­ti­mai­ses­ti, ja 1 kier­ros per päi­vä golfläh­döin toi ihan Ma­jor tur­naus-fii­lik­sen…

Oli­si­pa pe­li kul­ke­nut myös Ma­jor ta­sol­la 😀

Pe­laa­mi­nen tun­tui erit­täin hy­väl­tä ja it­se­var­mal­ta, kun ra­ta oli en­tuu­des­taan tut­tu.
Va­ris­ton ra­ta on to­del­la an­teek­sian­ta­ma­ton, ja pie­net vir­heet kos­tau­tui­vat, ei­kä bo­ge­ja saa­nut ruk­sail­tua bir­dieil­lä pois.

Mo­lem­pien kier­rok­sien ra­ting seu­rai­li ny­kyis­tä­ni, mut­ta sil­ti tun­tui, et­tä pe­la­sin pal­jon huo­nom­min.

Ra­ta oli tek­ni­nen, mut­ta on­nek­si sa­ma jo­kai­sel­le pe­laa­jal­le.

Va­ris­to­niit­ty Open oli mi­nun 2018 kau­te­ni vii­mei­nen PD­GA kil­pai­lu, ja on ai­ka vai­pua “tal­vi­hor­rok­seen” eli ke­hit­tä­mään pää­tä ja ke­hoa.

 

_________

 

Kau­teen 2019 hyö­kä­tään fyy­si­ses­ti ja hen­ki­ses­ti vah­vem­pa­na ja ta­sa­pai­noi­sem­pa­na pe­laa­ja­na kuin kos­kaan ai­em­min!